Tästä nyt piteimmittä puheitta pitkään osaan. Kommentteja tuli ihan mukavasti, kiitos niistä. Nimiehdotuksiakin tuli, ja ihan mukavia nekin, tosin olin jo ehtinyt antaa lapsille nimet ennen kuin edes luin sitä, mutta kiitos kuitenkin hienoista nimiehdotuksista.

Taloesittely alkaa, ja aloitamme julkisivulla.

Takapihaa hedelmäpuiden kera.

Sivupihaa, johon kuuluu Laurenin silmäterä - puutarha.

Esittelen hieman wc:tä.

Keittiö ja ruokailutila.

Vanhemman pariskunnan huoneesta sänky.

Selvennykseksi pohjapiirros

Marcuksen huone.

Olohuonetta

Lisää olohuonetta

Lastenhuone, jonka sisustuksen päätti Valpuri aivan itse.

Valpurin ja Milon makuuhuonetta.

Nyt on kuitenkin aika palata seuraamaan Fischerien antoisaa perhe-elämää.

Lauren oli huomannut ilokseen, että hänen istuttamansa vihannekset ja mansikat olivat alkaneet tuottaa satoa, ja keräsi ne innoissaan jotta pääsisi maistamaan itse kasvattamiaan kasveja.

Kun Lauren oli korjannut sadon, oli jo pimeä langennut maan ylle, mutta hän huomasikin ilokseen hääjuhlat, joiden keskipisteinä olivat - ketkäs muut kuin Milo ja Valpuri. He sanoivat toisilleen 'tahdon' ja ruusun terälehtiä alkoi tipahdella, ja Valpuri huudahti hurmaantuneena: "Voi, miten ihanaa! Punaisia ruusun terälehtiä, lempikukkieni terälehtiä." Milo hymyili ja kuiskutti Valpurille: "Vain parasta sinulle, hunajaiseni."

Ruusun terälehdet olivat tehneet taikansa, ja Milo ja Valpuri huomasivat molemmat jo antavansa oikein mukavat suudelmat toisilleen.

Häämatkalle nuoripari ei lähtenyt, mutta Valpurin mielestä poreallas ajoi aivan saman asian. Lapset olivat olleet rouvan elinikäinen haave, ja Milo oli aina pitänyt pienten lasten hoitamisesta, joten he päättivät yksissä tuumin hankkia ainakin kaksi pientä kääröä.

Porealtaassa touhuaminen oli ollut yllättävän hauskaa ja tuonut Valpurille omituisia mielihaluja, joista yksi oli shakin pelaaminen, josta hän ei ennen ollut piitannut kuin pakon edessä.

Milo oli myös saanut himon, mutta hän halusi vain hioa itsensä huippukuntoiseksi.

Häiden jälkeen Laurenilla oli ylimääräistä tarmoa kuten Milolla ja Valpurilla, mutta hän suuntasikin sen kasvimaalle. Hän oli näet lukenut lehdestä tutkimuksen, jossa kerrottiin, että kurkut ja salkopavut olisi hyvä istuttaa kesällä, jotta saisi syksyllä parhaan sadon. "Ei tämä viimeksi ollut näin rankkaa", hän puhisi yllättyneenä, mutta tuli pian siihen tulokseen, että vanhuus alkoi jo painaa.

Lopetettuaan shakinpeluun ja käytyään tekemään iltapalaa Valpuri tunsi kummallisen tunteen vatsanpohjassaan, mutta kolmas sukupolvi ilmoittelikin vain tulostaan.

Seuraava päivä oli hyvin kuuma, ja Lauren sai tuntea sen nahoissaan - kirjaimellisesti. Hän nimittäin sattui syttymään palamaan (pikkuveli ei ollut uskoa silmiään :D ), mistä Milo kauhistui, sillä eihän hänen äitinsä voi vielä kuolla, eihän?

Nopeaälyinen Valpuri oli kuitenkin hoksannut ilmoittaa tapahtuneesta palokunnalle, ja eräs urhea palomies uskaltautui lähestymään 'hulluna huitovaa vanhaa naista', kuten he Laurenia nimittivät. Lauren saatiin pelastetuksi, ja Milo helpottui silminnähden.

Marcus ei kuitenkaan ollut moksiskaan äitinsä palamaan syttymisestä, vaan päätti sitten vanheta vielä samana iltana. "Nyt minä muutan pois ja hankin ison asunnon, isomman kuin Milolla", Marcuksen äänestä kuulsi hienoinen sisarkateuden merkki.

Valpurilla oli kuitenkin aika omaperäinen tapa juhlistaa Marcuksen syntymäpäivää, sillä hänen mahansa pyöristyi toisen kerran. Siinä sitten meni koko juhlat ihmetellessä ja tuijotellessa mahaa.

Marcus päätti käynnistää muuttamisprojektinsa jo heti seuraavana aamuna ja haki innoissaan pihalta SimCityn Sanomat, jotta pääsisi varmaan parhaan talon ennen muita hakijoita. Hän löysi mukavan tontin, mutta voi ei, se on Monican tontin vieressä - ja veljen taloa vastapäätä. "Tätä pitääkin harkita vakavasti", Marcus voihkaisi, "talo olisi ollut niin mahtava, mutta että asuisin sisaren ja veljen vieressä?" Pian hän kuitenkin tuli toisiin aatoksiin ja päätti ostaa talon.

Jokke oli siis uransa huipulla ja kyyti oli sen mukainen. Kuvalla ei ole mitään ideaa (muistaakseni), vaan esittelen vain vanhan herran muikean kimppakyydin.

Marcuksen muutettua Valpuri oli iskenyt näppinsä Marcuksen huoneeseen ja muuttanut sen täysin vauvan huoneeksi. Ties vaikka kaksoset tulisivat. (Mutta miksi tulisi, kun en ole syöttänyt Valpurille juustokakkua?)

Valpuri oli ehtinyt käsitellä huoneen juuri ajoissa, sillä hänen synnytyksensä alkoi. "Ei sitten voisi tulla kukaan auttamaan minua?" hän huusi kovalla äänellä, mutta Milo oli kuntolaitteessa ja vanhukset viettivät aikaa poreammeessa. Valpuri joutui sitten suoriutumaan tehtävästä yksin.

Pian Valpurin käsivarsilla lepäsi tyttövauva. Mustat hiukset on nähtävästi perinyt Laurenilta, mikä hieman potutti Valpuria. Miksei tyttö voinut saada edes osaa hänen geeneistään?

Mitä nyt tapahtuu? Kaksosetko? (Kummallista, en ole syöttänyt Valpurille juustokakkua, eikä tällä kertaa sitä ollut edes 'repussa'. Onkohan tämä jonkinlainen bugi?

Pian hänen käsivarsillaan lepäsi toinenkin tytteli. Huomasin juuri, että tämän tytön ihonväri on sama kuin Milolla, joten edellisen tytön ihonväri on sitten astetta tummempi kuin Valpurin.

Kaksosten nimiksi tulivat Noora ja Niina. (Ensiksi syntyneen nimi ensin.)

Valpuri oli yöllä passittanut Milon hoitamaan kaksosia, ja tämä oli unohtanut nukkua, joten seuraavana päivänä hän sai töistä potkut. Nuori mies masentui ja vannoi, ettei lähtisi töihin ennen kuin eteen sattuisi Ravintola-alalta.

Valpuri oli tullut surulliseksi kuultuaan miehensä saaneen potkut, ja purki vihansekaisen surunsa haravointiin.

Aika rientää, sillä nyt jo ovat vuorossa kaksosten syntymäpäivät. Valpuri sai kunnian puhaltaa kynttilät Nooralle...

...ja Milo Niinalle.

Tässä Nooran uudistunut ulkonäkö. Oi, miten söpö hänestä tulikaan. Luonne on seuraavanlainen: 4-9-9-3-1.

Tässä taasen Niinan uusi ulkonäkö. Hänestäkin tuli söpö. Hänen luonteensa: 10-9-10-3-3. Miten kaksosten luonteen voivat olla näin erilaisia?

Valpuri päätti ottaa härkää sarvista ja opettaa lapsilleen puhumisen jalon taidon. Hän aloitti Niinasta: "Niina-rakas, sanopas äidille 'maito'!", mutta Niina ei ollut mitenkään innostunut, vaan istui siinä ja tuijotti äitiään silmäänsä räpäyttämättä. Kommunikaatiovaikeuksia?

Lauren oli huomannut, ettei ylennyksiä tipu, joten hän soitti töihin ja ilmoitti jäävänsä eläkkeelle. Hän arveli, että hänestä olisi hyötyä kotona hoitamassa kaksosia, jotta Valpuri voisi lähteä töihin.

Milolla kävi tuuri työpaikkaetsinnöissä jo viikonloppuna, kun hän huomasi tiskaajan paikan olevan avoinna paikallisessa Chez Sim-ravintolassa. "Tämä on minun heiniäni, ja kunhan hoidan työni hyvin, ylenen lopulta paikan johtajaksi!" hän unelmoi innoissaan.

Milon mielestä Nooran oli aika oppia puhumaan, ja tyttönen olikin paljon innokkaampi oppimaan kuin sisarensa. Hän toisteli innoissaan sanoja sanojen perään ja oppi kuin oppikin puhumaan.

Lauren oli vienyt rakkaan lapsenlapsensa ensi kertaa ulos, ja Noora huomasikin heti ensimmäiseksi nuo innoittavat lehtikasat, ja päätti hajottaa yhden.

Jokke oli opettanut Nooran kävelemään, ja Niinakin halusi oppia kävelemään, joten Valpuri otti tehtäväkseen opettaa tyttärensä kävelemään, ja innokas oppilas Niina olikin.

Myös pottailu on tärkeää, mutta Niina ei ollutkaan samaa mieltä, vaan rimpuili ja yritti riuhtoa itseään äidin otteesta ja huusi: "Ei, ei! Ei potalle, ei potalle!" Pelottikohan potta pikkuista?

Jokkea oli alkanut lapsettaa ja hyppäsi lehtikasaan hurraten. Onkohan Jokesta tullut vanhuudenhöperö?

Valpuriakin oli alkanut lapsettaa ja päästi luurangot kaapistaan myöhään illalla Joken tavoin. Näin hurjat vauhdit hän oli ottanut viimeksi ala-asteella!

Oli kuitenkin taas kasvun aika, ja Milon sylissä on Niina, jota ei kakun puhaltaminen voisi vähempää kiinnostaa, vaan kynttilät houkuttelivat enemmän, ja hän yritti koskea niitä. Milosta tuollainen ei ollut mukavaa, ja kauhistui tyttären puuhista.

Nooraakaan ei oltu unohdettu, vaan hän pääsi nauttimaan äidin pehmoisesta sylistä. Hänestä oli hauskaa katsella kynttilöiden lepatusta, kun äiti puhalsi.

Vihdoin ja viimein Niina pääsi ihastelemaan uutta minäänsä, ja hän tutki sormiaan innoissaan. Mitä kaikkea hän voisikaan niillä tehdä!

Myös Noorasta vanheneminen oli ihmeellinen asia.

Seuraavana aamuna tapahtui odottamaton ilo: perheaamiainen! Kaikki juttelivat jonkun kanssa, mutta Joken ääni oli kuuluvin ja hän selosti juurta jaksain rakettien osista ja astronauttien ihmeellisestä elämästä. "Niin, se raketti siis lähtee todella kovaa ja astronauttien täytyy kestää kovaa painetta..." Kaksosista tämä tieto oli ihanaa ja he kuuntelivat isoisäänsä haltioissaan.

Tässä vielä Nooran uusi tyyli ja kasvot hieman lähempää.

Niinastakin lähempi kuva, ja neitokainen oli myös kasvattanut hiuksensa pidemmiksi.

Kaiken ilon keskellä on tietysti jonkinlainen suru, ja tällä kertaa Jokke kuuli tuonpuoleisen kutsun, jonka portinvartijana toimi Viikatemies. Hänestä jäi jäljelle vain uurna, eikä Lauren voinut käsittää miehensä kuolemaa.

Laurenista oli paikallaan aloittaa sukuhautausmaan pito, ja ensimmäinen asukki siellä oli Jokke. Lauren suri Joken kuolemaa hartaasti ja pitkään, kunnes olo alkoi helpottua.

Nooraan isoisän kuolema vaikutti muffinsin epäonnistumisella. Tytön mieliala oli maassa, kun Jokke ei ollut enää leikittämässä häntä - eikä myöskään enää kertonut satuja hänelle.

Milosta ja Valpurista Joken kuolema oli taasen merkki siitä, että oli aika yrittää sisaruksia Niinalle ja Nooralle, vaikka heillä oli vielä isoäiti, toisensa ja rakastavat vanhemmat.

Pian koitti myös siskosten ensimmäinen koulupäivä, ja Niina hyppäsi bussiin hymysuin ja vilkutti hilpeästi kuljettajalle. Noora tuli pian perässä, vilkutti hänkin kuljettajalle ja istuutui sisarensa viereen.

Valpuri oli myöhästynyt kimppakyydistään, mutta ei aikonut saada miinuksia työpäivästään, vaan hyppäsi perheen uuteen autoon ja ajoi töihin.

Kaksosten lähdettyä kouluun Lauren oli jäänyt jollain lailla toimettomaksi eikä hän halunnut murehtia Jokkea, hän vastahakoisesti otti haravan kauniiseen käteen ja aloitti haravoimisen. "Paljon näitä lehtiä sitten pitääkin olla", hän marisi.

Tyttöjen tullessa koulusta Niina oli selvästi pettynyt, kun ei ollut saanut kymppiä todistukseen.

Noorakaan ei ollut saanut kymppiä, mutta hän vain tokaisi: "No, mitäpä tuosta, kaikkea ei voi saada vaikka kuinka tahtoisi." Hän näytti todistusta nopeasti mummilleen ja lähti tekemään läksyjään.

Läksyjenteko oli jäänyt pahanpäiväisesti kesken, kun Niina oli houkutellut hänet antamaan vauhtia kun hän keinuu. Noorasta jopa vauhdin antaminen oli mukavaa vaihtelua kinkkisille matematiikan tehtäville ja antoi ilomielin vauhtia sisarelleen.

Valpuri pamautti kuitenkin yllätyksen. Hän oli kutsunut rehtorin kylään, sillä hän tahtoi tyttärensä arvostettuun yksityiskouluun ja päätti mairitella rehtoria. "Voi, olen otettu, kun päätitte tulla päivälliselle, herra rehtori."

Esiteltyään talon Valpuri kutsui rehtorin syömään maukasta lohta, ja rupatteli rehtorin kanssa samalla. "Eikös teistäkin uuden simin tapaaminen ole aina erilaista, sillä jokainen sim on erilainen." Rehtori katseli Valpuria arvioiden. "Kyllä, kyllä se on. Voisin sanoa jopa - ihmeellistä."

Vaikka rehtori oli osoittautunut mukavaksi herraksi, hän ei ollut todennut perhettä sopivaksi arvostetun koulunsa asiakkaaksi. Valpuri oli ollut murtunut ja sai hermoromahduksen. "Hähää, se rehtori ei tiedä kenen kanssa on tekemisissä... tytöt pääsevät vielä yksityiskouluun... mitä Milokin sanoo..." Valpuri kähisi mielipuolisesti.

Valpuria saapui auttamaan tohtori Taivastelija, joka tutki naista ja sanoi: "Sinusta tulee nyt aivan tavallinen rouva, et ole enää hermoromahdusta saanut. Ymmärrätkö?" Valpuri nyökytti päätään.

Valpuri tunsi itsensä huonovointiseksi tohtorin lähdettyä, ja juoksi vessanpöntölle. Hän ajatteli, että tohtorin käsittely oli tehnyt hänelle hallaa.

Valpuri oli tuskin ehtinyt ovesta ulos, kun hänet valtasi iloinen yllätys: hän saisi taas yhden vaippamadon, kuten Lauren mielellään vanhuudenhöperön vallassa nimitti pienokaisia.

Milo oli niin onnellinen tulevasta pienokaisesta, että meni pihalle tuulettamaan tunteitaan ja rakensi lumiukon. Hänen muistiinsa palasivat ne hetken, kun hän oli rakentanut lumiukkoja Monican ja Marcuksen kanssa. Ne olivat onnellisia aikoja ne.

Valpuri halusi tyttärensä niin palavasti yksityiskouluun, että soitti rehtorille uudestaan. "Voin tullakin, jos olette tällä kerralla valmis tekemään jotakin vierailuni eteen."

Toisena koulupäivänään Noora ei ollut saanut vieläkään kymppiä, ja oli siitä surullinen ja pahoillaan. Mitä äitikin sanoisi?

Niina oli kuitenkin iloinen ja aiheesta, olihan hän saanut kympin todistukseen. Hän tuuletti päästessään bussista, ja toi sisarelleen entistä pahemman mielen.

Valpuri oli kuitenkin jo pian rehtoria vastassa. Rehtori katseli hyväksyvästi rouvan vatsaa ja sanoi: "Teilläpä näyttää olevan pullat hyvin uunissa, kun jo näin pian tyttärenne saavat sisaruksia." Valpuri ei tiennyt mitä sanoa, joten hän vain kiitti kohteliaasti.

Rehtorin vierailun aikana Lauren oli päättänyt lähteä miehensä luo tuonpuoleiseen, ja hän sai Viikatemiehen lisäksi pari hulazombia saattojoukoikseen. Valpuri oli järkyttynyt, samoin kaksoset.

Rehtori oli puristanut Valpurin kättä ja sanonut: "Onnittelut, rouva, tyttärenne ovat päässeet arvostettuun yksityiskouluuni. Olkaa onnellinen!" Rehtori näytti hymyilevää naamaa, ja lähti. Kaksoset jäivät miettimään, oliko rehtori hyvillään heidän mumminsa kuolemasta, vaiko siitä, että ensi kerran rehtorin vierailulla joku kuoli?

Milon tullessa töistä Noora juoksi tätä vastaan ja sanoi: "Isi, isi, arvaa mitä! Mummi kuoli kun rehtori oli vierailulla. Ja me päästiin yksityiskouluun!" Milo oli vähän pyörällä päästään ja sanoi: "Siis... te pääsitte yksityiskouluun kun äitini kuoli? No jo on erikoiset kriteerit rehtoreilla nykyään!"

Valpuri masentui Laurenin kuolemasta ja meni nukkumaan. Hänen kauneusunensa jäivät kuitenkin kesken, kun pienokainen päätti kasvaa isommaksi keskellä yötä.

Valpuri ei saanut enää unta ja päätti tehdä aamupalaa koko perheelle, mutta jääkaapissa ei ollut ruuan murenaakaan joten hän joutui soittamaan lähettipalvelun tuomaan ostokset kotiin.

Kolmantena päivänä koulun jälkeen Noora oli yhtä hymyä, sillä hän oli saanut pitkän puurtamisen jälkeen kympin todistukseen. Ison, komean ja koristellun kympin!

Pian hänen käsivarsillaan lepäsi poikavauva jonka nimeksi hän antoi Nico. Tällekin lapselle tuli mustat hiukset jotka muistuttivat häntä Laurenista ja Milon ihonväri.

Tässä oli viides osa, ja pyytäisin teiltä nyt O:lla alkavia nimiä, kiitos.