Sanon heti aluksi, että sitä taloesittelyä ei ole eikä tule, sillä päätin rakentaa uuden talon koska se edellinen oli vähän.. öh... epäkäytännöllinen, mutta talo vaihtuu vasta viimeisissä kuvissa. Tämä osa on sitten pitkähkö (omasta mielestäni), korvauksena siitä, miten kauan olette joutuneet odottamaan uutta osaa. :)

Ilmoituksen jälkeen pääsemmekin takaisin simien antoisaan elämään.

Marcus ja Milo heittelivät vesi-ilmapalloja kuin veljekset ikään, mutta lopputuloksena vain Milo kastui aivan litimäräksi, eikä Milo osannut muuta tehdä kuin nauraa höröttää tyhmänä vieressä. Missäs se veljellinen myötätunto piileksii?

Lauren oli huomannut, että hänen kuopuksellaan oli kylmä, ja laittoi Milon keittämään Marcukselle kaakaota, jotta tämä saisi punan takaisin poskilleen. Marcus ei ollut ikinä ennen saanut kaakaota, mutta hänestä tämä juoma oli erittäin hyvää.

Kun Laurenin huolehtimiskohtaus meni menojaan, hän ja Jokke syventyivät shakkipelin ihmeelliseen ja kiehtovaan maailmaan. Tosin se ei ollut Laurenista enää niin kiehtovaa ja ihmeellistä, kun hän hävisi joka pelin Jokelle.

Ulkona oli satanut Marcuksen ollessa sisällä, ja että oli riemukasta, kun hän pääsi hyppimään ihaniin vesilammikoihin. Äitinsä ei ollut mitenkään mielissään kun Marcus asteli kuraisena sisälle.

Laurenkin päätti hyödyntää sateen Marcuksen lailla ja hiippaili pihalle kastelemaan tomaatteja. Hän oli näet kuullut, että jos kastelet kasveja pimeällä, ylikastelun vaaraa ei ole. Nähtäväksi jää, pitääkö tuo paikkansa.

Hän oli kuullut myös sen, että jos puita ruiskuttaa tuholaisilta pimeällä, ne tuottavat hyvän sadon. Lauren oli asiasta aivan varma, sensijaan kaksoset ja Marcus hirnuivat ikkunan takana äitinsä teoille.

Monicalla oli huono omatunta eilisiltaisesta äidille nauramisesta ja päätti hyvittää tekonsa hoitamalla hieman puita. Saksiminen oli vaikeampaa, kuin miltä se näytti, ja neito saikin muutaman haavan ja tikun sormiinsa. Tästä hän ei pitänyt, vaan alkoi vaikeroida: "Minun sormeni, minun hyvinhoidetut sormeni. Olette aivan pilalla." Tämä nauratti Miloa, mutta Monicalla oli suunnitelma...

Suunnitelma oli se, että Monica yksinkertaisesti raahasi Milon hoitamaan puutarhaa - korvasta kiinni pitäen. Hän meni sisarensa avuksi hoitamaan tomaatteja, mutta jupisi kaikkea tyhmistä kaninruuanpuputtajista.

Marcus oli harmissaan, koska ei päässyt auttamaan sisaruksiaan puutarhanhoidossa, joten hän päätti olla tahdikas ja lukaista kaksosten ja äidin puolesta sään lehdestä. Se lupaili rankkoja syyssateita Kaunialaan, ja poika iloitsi tulevista vesilammikoista.

Lauren oli patistanut lapset tekemään läksyjä. Milo teki läksynsä tunnollisesti, joskin matematiikka tuotti jonkin verran hankaluuksia. "-19 x 87 on... ööh... 1397. Ei, vaan... -1653."

Myös Monica nähtiin pakertamassa läksyjen kimpussa. Hänelle tuottivat vaikeuksia maantiedon läksyt. "Mikäs se Madridin pääkaupunki nyt olikaan?" hän kysäisi itseltään. "Madrid on Espanjan pääkaupunki eikä mikään maa, hölmö!", kuului vierestä.

Monica oli saanut hädintuskin läksynsä tehtyä, kun Marcus kiilasi hänen eteensä. "Mitäs sinä tahdot?" Monica ihmetteli, ja Marcus katsoi häntä silmät ymmyrkäisinä: "No tietysti apua läksyissä, kun isi ja äiti eivät ehdi, kun heillä on muka jotain 'tärkeää tekemistä'. Ja pah, he pallottelevat pihalla." Monica heltyi. "No, jospa nyt ehtisin auttaa sinua. Kai minulta pieni aikarako löytyy."

Hyvin pian pihalla nähtiin mielenkiintoinen näky. Pieni poika tekemässä läksy ja isosisko auttamassa. "2+3 on viisi, Marcus." Poika tutkaili vähän aikaa paperiaan. "No, niinpäs muuten onkin."

Isukki päätti palkita pojan ahkeroinnin pienellä lukutuokiolla - pihalla. "Olipa kerran nallekarhu, joka ajoi pienellä keltaisella autolla..." Marcus huokaisi ja sanoi: "Isi, miksi kerrot tarinaa autolla ajavasta nallesta, kun voisit kertoa tarinaa muumioista ja zombieista?" Jokke taisi järkyttyä pahoin pojan puheista.

Isän ja pojan mentyä sisälle Monica varmisti ettei ulkona ole ketään ja sipsutti kuntolaitteen luo. Hän halusi päästä kiloistaan eroon, eikä tehokkaampaa tapaa ollutkaan kuin tämä rehkiminen. Pian hiki alkoi valua ja neidolle tuli kylvyn tarve - ei, vaan sittenkin vaahtokylvyn.

Monica oli käynyt siellä vaahtokylvyssään, putsannut ammeen, laittanut aamiaista ja lopulta hänen täytyi laittaa ruuantähteet jääkaappiin, jotta Marcuksella olisi jotain syötävää koulupäivänä. Unohtiko neitokainen, että Marcus täyttää tänä päivänä vuosia, eli pystyy sitten tekemään itse ruokansa.

Laurenilla oli suuri hätä päällä - hänellä on liikakiloja, ja tänään on syntymäpäivät ja pitäisi vielä näyttää hyvältä. Lauren keksi kuin keksikin itse omilla aivoillaan ratkaisun: kuntolaite, jota Monicakin oli käyttänyt. Hiki valui, mutta Lauren jatkoi kuntoilemista. Hän halusi tosissaan liikakilot pois.

Lauren oli juuri ehtinyt käydä kylvyssä kun hänelle tuli tunne, että nyt olisi aika kasvaa vanhukseksi. Hänen täytyi kuitenkin ensin toivoa. Rouva toivoi itselleen neljä lastenlasta sekä lumisadetta. Kynttilöiden puhaltaminen olikin vaativaa puuhaa, mutta lopulta sekin onnistui ja oli aika kasvaa. Tällainen vetreä vanhus hänestä sitten tuli.

Marcus kasvoi myös samana päivänä kuin äitinsä. Ensin oli tietenkin toivomisen vuoro. "Minä haluan tosi kauniin naisen itselleni ja ehkä lapsiakin." Sitten oli kynttilöiden vuoro, ja lopulta kasvamisen vuoro. Monica ei kiinnittänyt veljensä kasvamiseen huomiota, vaan hääräili jo kaikessa rauhassa lieden ääressä. Marcuksesta ei valitettavasti ole kynttilöidenpuhaltamiskuvaa vaikka otettu on, mutta ei suostunut näkymään.

Marcus oli ehtinyt jo mennä kokeilemaan ruuanlaittotaitojaan ja eipä aikaakaan kun kokemattomana ruuanlaittajana onnistui sytyttämään tulipalon. Nuorukainen oli hädissään, mutta Lauren vain katseli vierestä ja virnisteli Jokelle välillä.

Terävä-älyinen kun oli, hoksasi Marcus noutaa vaahtosammuttimen, ja alkoi urheasti sammuttaa tulipaloa. Nuorukaisesta oli tärkeää sammuttaa tulipalo, jotta hänen rakas kaakaokoneensa ei palaisi.

Monica oli kyllästyttyään pikkuveljensä touhuihin käynyt viisaana nuorena naisena soittamassa palokunnan paikalle. Tehtyään tämän neito kiirehti valittelemaan mitä hänen rakkaalle hellalleen kävisi. Palokuntalainen kävi ja hella saatiin pelastettua - myös Monican päivä oli pelastettu.

Monicalla oli tulipalon jälkeen uusi ongelma - finnit, joiden hoitaminen vei liikaa hänen kullankallista aikaansa, jonka hän voisi käyttää itsensä ehostamiseen. Monta monituista tuntia nuori nainen käytti yrittäessään saada finnejä naamastaan pois.

Lauren oli käynyt hätyyttämässä tyttärensä pois peilin luota, sillä hänen täytyi uudistaa tyylinsä päästä varpaisiin. Pelin oma asu (yök) laitettiin, kun ei ollut itse käynyt ostamassa mukavia ja rentoja vaatteita itselleen. Mummeli näytti omasta mielestään kovin... eh... tyrmäävältä.

Päivää myöhemmin oli Joken aika kasvaa. Mies ei ollut itse edes tajunnut sitä, ennen kuin Lauren oli kantanut syntymäpäiväkakun tiskille ja sanonut, että hänen oli aika kasvaa. Joken oli siis omaksi harmikseen kasvettava vanhukseksi, ja aloitettava tietenkin toivomalla. Herrasmies päätti toiveekseen saada kolme lastenlasta.

Jokke oli puhaltanut kynttilät hidastellen, kuin nauttien viimeisistä aikuishetkistään. Sitten hän huokaisi syvään, kääntyi ympäri ja antoi vanhuuden tulla itseensä.

Tällainen vanhus Jokesta sitten tuli. Tuo hiustyyli ei ehkä ihan sovi vanhukselle. Mutta ihan hienon puvun herra sai päälleen, mutta vaihtoon silti.

Oli pakko esitellä Joken uusi "pappalook".

Joken kasvun aikana maa oli saanut ylleen vitivalkoisen lumipeitteen, ja Marcus päätti koeajaa sen tekemällä lumienkelin. Taisi nuori mies nauttiakin tuosta puuhasta niin kauan kunnes Lauren käski hänet nukkumaan.

Hyvin nukutun yön jälkeen Lauren oli saanut ajatuksen. Vaikka nyt on talvi, niin ei se sitä tarkoita, ettei talvellakin voisi huolehtia puutarhasta, ja meni leikkamaan ylikasvuisia pensasaitoja. Miellyttävää puuhaa varmaankin?

Vanhan rouvan lähdettyä töihin oli tällainen pieni pingviini tepsutellut pihalle jutustelemaan lumiukon kanssa. Pingviini jutteli ummet ja lammet karttapallosta, muttei tainnut tajutakaan, ettei lumiukko taida puhua?

Pingviini oli vieläkin sepostamassa lumiukolle karttapallosta, kun koulusta tullessaan Monica hoksasi söötin pingviinin ja hänet valtasi suuri mielihalu silittää ja jutella sille.

Suloinen pingviini oli herättänyt Monican kiinnostuksen lunta kohtaan, ja päätti tehdä todella hienon lumiukon, mille tulisi porkkananenä, kiviä silmiksi ja isän vanha silinterihattu. Kaulaliinakin laitettaisiin jos löytyisi.

Lumi oli alkanut hieman sulaa, kun perheen vanhukset saapuivat töistä. Lauren sai ylennyksen, samoin Jokke, mutta herrapa olikin päässyt uransa huipulle. Elämäntoive ei tainnut toteutua, mutta rahaa tuli ihan mukavasti perheelle.

Monica ja Marcus olivat saaneet lumiukkonsa valmiiksi, mutta Milon kärsivällisyys oli pettänyt ja hän oli saanut aikaiseksi vain yhden suuren pallon.

Lumiukkojen teon jälkeen Monica muisti, että tänään oli hänen syntymäpäivänsä - veljeään unohtamatta. Hän löysi kakkunsa ja toivoi itselleen komean nuoren miehen ja ison, komean kartanon ja puhalsi kynttilät.

Sitten oli nuoren naisen aika kasvaa. Monica hämmästyi pientä ilotulitusta, mutta nehän vain kuuluvat asiaan.

Ja Monicasta kasvoi aikuinen tämän... eh... hehkeän asun kera. Vaikka oletkin romantiikka -tavoitteinen, niin ethän käytä tuota... ethän?

Oli myös Milon toivottava, ja hän toivoikin itselleen kaunista vaimoa sekä kauniita ja komeita lapsia - sitä urheiluautoa unohtamatta. Ja taisipa siellä vilahtaa myös sana 'kartano'.

Vanhemmat seisoivat vieressä onnellisina kun heidän tuleva perijänsä aloitti kasvun ihanaan aikuisikään. Heillä molemmilla taisi olla mielessä lapsenlapset kun noin innokkaasti kannustivat.

Ja Milokin ehti aikuisikään. Vaatteet ovat ainakin paremmat kuin siskollaan. Milolla ainakin ihmettelemistä riittää itsessään. "Aivan mahtavat kädet - ja katsokaa näitä lihaksia!"

Tässä uudistunut Monica. Perijää hänestä ei tule, sillä Milo anasti sen paikan häneltä hyvällä ulkonäöllään.

Monica oli päättänyt lähteä kotontaan, kun ei häntä perijäksi huolita, ja aloitti projektin tietokoneen korjaamisella. Hän saikin sen korjattua, mutta väsy yllätti, ja neito painui nukkumaan.

Milo oli lähtenyt ostamaan vaatteita perheeseen ja päätti hyödyntää matkan etsimällä itselleen vaimoa. Rollon Piilopaikassa ei aluksi ollut ketään kaunokaista, mutta omiin silmiini  (ja varmaan Milonkin) iskeytyi Rouva Kurjenkaula pelaamassa pokeria. Eikös tuo ole hänen oppejaan vastaan?

Tässä on Milon löytö ja vaimoehdokas nimeltänsä Valpuri Viikki. Oikein kaunis neito.

Milon oli kuitenkin muistettava käydä vaateostoksilla, ja oli saanut tarkat ohjeet vanhemmiltaan, Monicalta ja Marcukselta, vaikka Monica muuttaakin pois. Rahaa ainakin menee, mutta Milo ei ollut moksiskaan.

Tultuaan kotiin ja vietyään vaatteet kaappiin Milolla oli mielessä tärkeä suunnitelma, jonka on nimeltään Valpuri vaimoksi. Niinpä hän soitti Valpurille ja pyysi häntä luokseen, ja neito suostuikin heti, kun heistä olivat tulleet ystävykset kaupungilla. Milo ainakin ilahtui tästä tervehdyshalauksesta.

Milosta oli erittäin tärkeää saada Valpuri vaimoksi, ja sanoi: "Haluaisitko treffeille kanssani, kultamurunen?" Valpuri katsoi häntä silmiin ja hihkaisi: "Totta kai minä haluan. Kukapa ei haluaisi treffeille tuollaisen komean hurmurin kanssa?"

Nuorten rakkaushetken keskeytti Marcus metelöinnillään. Lumiukot eivät näköjään ole lähellä hänen sydäntään, joten pienikin stressinpoikanen ja lumiukot saavat kyytiä.

Milo toivoi ettei hänen pikkuveljensä rettelöinti häirinnyt Valpuria, ja päätti varmuuden vuoksi voittaa neitokaisen sydämen lahjalla. "Voi kiitos, miten sinä tiesit, että tänään on syntymäpäiväni?", Valpuri huudahti haltioissaan ja oli selvästi erittäin otettu lahjastaan.

Monen tunnin liehittelyn ja flirttailun jälkeen Milo ja Valpuri olivat päässeet tähän pisteeseen. Mukavaa kun Milo löysi mielitiettynsä.

Milolla oli ollut tärkeä kysymys: "Valpuri, haluatko muuttaa tänne vaatimattomaan kotiini?" Neitokainen oli hetken hiljaa kunnes julisti tuomionsa: "Tottakai minä haluan. Eikä tämä ole vaatimaton, suoranainen linnake minun kotiini verrattuna". Kaulaankin heittäytyminen kuului kai sitten asiaan. Mutta muuten vain toit talouteen rahaa 19 956 simeleonia?

Monicalla oli tärkeämpääkin tekemistä kuin hurrata taloon muuttaneelle Valpurille. Hän päätti nyt etsiä mukavan talon itselleen, ja rakentamisen jälkeen - mikä tärkeintä - etsiä itselleen se unelmien herrasmies. Tietokone oli erittäin nopea, ja Monica löysikin ihannetonttinsa sinä silmänräpäyksenä. Kaunis 3x3 tontti  vanhempiensa talon vastapäätä. Hänelle paikka oli juuri sopiva - Monica ei halunnut kauas perheestään.

Marcus oli kuullut tietokoneen näppäinten naputuksen ja arvannut, että nyt isosisko etsii uutta kotia. Hän juoksi katsomaan ja varmistuttuaan asiasta hän huusi muun perheen hyvästelemään Monicaa. Myös Valpuri ilmaantui, vaikkei tuntenutkaan Monicaa yhtään, kun Milo ei ollut esitellyt heitä toisillensa.

Tässä on sitten Monican lähdön jälkeen hänen huoneensa vaatekaappia ja peiliä hyväkseen käyttänyt Valpuri. Hänestä tuli kaunis neito muodonmuutoksen jälkeen.

Hieman tietoja Valpurista. Luonne on 6-5-8-3-3. Ilahduttavasti siisti, sillä pidän sitä suuressa arvossa. Neito on mammona -tavoitteinen ja hänen elämäntoiveensa on päästä Talousneroksi eli Liiketalouden huippu olisi toive.

Neidon mieltymykset olivat olleet löyhkä sekä kilot ja inhot kohdistuvat punahiuksisiin, mutta Milon anelun ja koiranpentuilmeen jälkeen Valpuri heltyi ja vaihtoi mieltymyksiään ja inhokeitaan. Mieltymyksiksi pääsivät ruskeahiuksiset (yllätys yllätys) sekä lihakset. Inhokkeihin taas pääsi haju. Juoman juominen ei ollut mukavaa, mutta ei tehnyt varsinaisesti kipeääkään. Tosin Valpurista tuntui oudolta juoman jälkeen - kuin jokin osa häntä olisi otettu pois ja uusi laitettu tilalle.

Milo oli päättänyt järjestää yllätyskihlauksen Valpurille ja kaivoi rasian taskustaan, johon neitokainen suhtautui yllättyneenä, avasi sen ja sieltä paljastui timanttisormus. "Tulisitko vaimoksein, rakas kultamurusein?", Milo runoili. Valpurilla lausahti: "Tulen", hän mietti hetken, "aika hieno sormus." Lopulta sormus komeilikin hänen sormessaan ja Milo tunsi itsensä onnelliseksi tämän naisen kanssa.

Tässä on sitten vielä uudistamani talon julkisivukuva. Lupaan, että tästä talosta tulee taloesittely joko Extrana tai sitten seuraavan osan alussa, sillä tämä on paljon parempi kuin edellinen.

Tässäpä osa tällä kertaa. Kommentteja ja ehdotelkaapa N:llä alkavia nimiä sekä tytöille että pojille, ulkomaalaisia tai suomalaisia.