Tässä uusi jakso, olkaa hyvät :)

Jokke oli ajankulukseen rakentanut kaksosille oman huoneen, mutta ei taida nyt oikein ymmärtää, ettei musta sovi huoneeseen, missä asuu tyttö. Enkä usko, että Monica pitää avaruusoliolattiastakaan...

Monica oli aivan innoissaan uudesta huoneesta, ja selitti sitä paraikaa Milolle: "Sinä et voi uskoa, millainen meidän huone! Se on vihree missä on mustia laikkuja, vai oliko musta missä oli vihreitä laikkuja? No aivan sama, kuiteskin se on hieno! Odotas kun näet sen. Meillä on molemmilla tosi makeet sängyt, joissa on hyvä pomppia!" Milo ei ollut uskoa korviaan. "Meidänkö huone? En oikein usko, iskä kun ei ikinä tee mitään tommosta, kun se on aina vaan töissä." Monica katsoi veljeään ymmärtäväisenä ja tuhahti: "Iskä on työnarkomaani."

Lauren oli jättänyt lapsensa oman onnensa nojaan, ja oli päättänyt jatkaa taidettaan. Hän päätti kehittää kykyjään, sillä viimeksi kaksoset olivat huomauttaneet, ettei pinkki sovi vihreän kanssa samaan kuvaan. "No", hän tuumasi, "kuten sanotaan: lasten suusta totuus kuullaan."

Kaksoset olivat käyneet kokeilemassa sänkyjensä vietereitä ja päättivät sitten keksiä jotain rakentavaa tekemistä, kuten äiti oli neuvonut ja he kävivätkin kirjojen kimppuun. Monica päätti, että hänestä tulee isona keittiömestari SimCityn hienoimpaan ravintolaan. Milo taasen haaveili autokorjaajan urasta. Valitettavasti sellaista työpaikkaa ei ole, valitan Milo.

Jokke oli ylpeä lapsistaan ja päätti ilahduttaa heitä hampurilaisilla. "Olen ihan varma, että ostin hampurilaiskastiketta ja suolakurkkuja, olen siitä aivan varma..." Onneksi herra löysikin ne sieltä jääkaapista, sillä muuten olisi tullut aika laiha hampurilainen.

Laurenille oli tullut kova kiire töihin, sillä hän ei pitänyt hampurilaisista. Astuessaan autoon hän inahti inhosta taas kun 'joutui astumaan rumaan likaiseen autoon'.

Kaksoset ihmettelivät, miksei äiti tullut aamupalalle, mutta jättivät asian pian omaan arvoonsa. Monica oli taas puhelias, kuten aina. "Milo, isin piti tehdä hampurilaisia, mutta miksi me saadaan tacoja?" Veljensä ei kauheasti puheista välittänyt. "No aivan sama, hyviä nämä kumminkin ovat." Monica tuhahti veljellensä. "Siis hyviä!? No, ovathan nämä kyllä syötäviä, mutta en ole ikinä pitänyt tacoista. Nämä ovat niin pahoja. Sitä paitsi, miksi isi ei tehnyt hampurilaisia kuten lupasi?" Milo ärsyyntyi ja tuhahti: "Monica, ole hiljaa. Puhut kuin papupata."

Milo näytti saaneen suuren energia-annoksen tacoista. Poika hyppi ja loikki vessassa olevissa vesilätäköissä. Homma loppui kuin seinään, kun Jokke tuli nuhtelemaan veden levittämisestä.

Lauren oli töistä kotiin tullessaan stressaantunut koekaniinina olosta, että Jokke suostutteli tämän sänkypuuhiin. Lauren vastusteli hieman, ja sanoi että haluaisi mennä poreammeeseen, mutta Jokke siihen, että "mihin hemmetin poreammeeseen kun me emme edes omista sellaista!" Lauren tajusi tämän, ja suostuikin nyt ilomielin pieneen piristysyritykseen. Peuhaamisen jälkeen Lauren pomppasi pystyyn ja huudahti: "Me emme ole vielä naimisissa!" Jokke nosti päätään ja kysyi: "Niin, mitä siitä?" Lauren katsoi miestä aika pitkään kunnes sanoi: "Me emme ole oikea pariskunta jos emme mene naimisiin."

Lauren sai suostuteltua miehen naimisiin vielä samana iltana, ja ei mennyt kauan kun Lauren oli kiskonut Joken vaihtamaan sormuksia. Lauren pystyi rentoutumaan. Enää ei ollut sellaista tunnetta, että kaikki ei ole kohdallaan.¨

Kaksoset olivat hajottaneet television katsellessaan sitä, ja kun Jokke marssi juhlapuvussa sisälle Laurenin kanssa hän puuskahti: "Hieno häälahja. Joudun korjaamaan television!"

Aamulla Lauren heräsi hätkähtäen mahassa vellovaan pahaan oloon. Hän juoksi vessaan ja teki tuttavuutta vessanpöntön kanssa. Ajatuksia hänellä huonon olon suhteen oli, mutta ei varmoja.

Kesken pahoinvointikohtauksen Lauren kuuli napakkaa koputusta ovelta. "Kuka siellä on kahdeksan aikaan aamulla?" hän sähähti. "Ruokalähettipalvelusta päivää. Asuuko täällä Monica Fischer?" Lauren juoksi katsomaan jääkaappia, joka ammotti tyhjyyttään. Hän ymmärsi, että Monica oli tilannut ruokaa, kun sitä ei jääkaapissa ollut. "Tuota, kyllä. Hän on minun tyttäreni." Lähetti vilkaisi ostoskoria, ja sanoi: "No siinä tapauksessa se tekee 650 simeleonia."

Laitettuaan ruuat jääkaappiin ja maksettuaan ruuista hän näki likaisen pöydänpinnan ja oli pyörtyä siihen paikkaan. Kekseliäänä naisena hän otti pöytälaatikosta puhdistusainetta ja pesusienen ja hankasi pöydän pintaa sienellä, kunnes se oli putipuhdas.

Lauren oli valitsemassa siivoamisesta kertovaa kirjaa, kun tunsi jotain pientä liikettä vatsassaan. Kirjan valitseminen jäi sikseen ja hän jäi ihmettelemään, mistä tämä oikein johtuu.

En tiedä, osuivatko rouvan aavistukset oikeaan, kun ei niitä minulle kertonut, mutta joka tapauksessa Lauren huomasi saavansa kohta yhden riiviön lisää.

Lauren oli käynyt vaihtamassa vaatteet mukavampiin, ja Jokkekin oli innoissaan uudesta lapsesta. Hän toivoi kuitenkin salaa mielessään, että se olisi poika, jotta voisi opettaa miesten juttuja. Toki Milonkin kanssa puuhaa löytyi, mutta Jokke oli harmikseen huomannut, että poika viihtyi enemmän kirjojen parissa kuin puuhaili hänen kanssaan.

Riiviötä odottaessa on todellakin alttiimpana onnettomuuksille, varsinkin näin aamutuimaan. Lauren onnistui sytyttämään tulipalon tehdessään aamiaista.

Tulipalosta huolehtiessaan Lauren ei huomannut, että Milo oli jäänyt pois koulubussista. Monica oli lähtenyt ja vinkannut veljelleen, että tulisi myös, mutta poika oli katsonut parhaimmaksi vain hymyillä sisarelleen ja oli hipsinyt sisälle vanhempiensa huonetta tutkimaan. Mitään ihmeellistä ei löytynyt, joten nyrpeänä laihasta saalistusmenestyksestä hän talsi lannistuneena vanhempiensa huoneesta pois.

Monicakin oli tullut koulusta ja huokasi. "Kyllä veljelle käy vielä kalpaten, jos ei koulua käy. Ties vaikka sossutäti tulisi ja veisi!" Hän kuitenkin muisti todistuksensa ja vilkaisi sitä. "Ihan sydäntä vihlaisee, kun sain vain kasin todistukseen."

Monica pyysi äitiään auttamaan läksyissä, ja tunnollisena äitinä Lauren hiippaili ilomielin tytärtään auttamaan. "2+2 on..." Lauren avusti. Monica pähkäili ja laski sormillaan. "Viisi? Ei, siis kun neljä."

Myöhään illalla väsyneenä läksyissä auttamisesta Lauren raahautui sänkyyn, mutta ei nukkunut edes silmänräpäystäkään, kun jo piti nousta ylös ihmettelemään kun maha suureni entisestään. "Toivottavasti sinusta ei tule samanlaista riiviötä kuin Monicasta ja Milosta varsinkin", hän toivoi hiljaa mielessään.

Monica oli kertonut Milolle kaiken mahdollisen heidän koulustaan: Heidän opettajansa on mukava, luokkakaverit mukavia ja reiluja. Milo päätti jättää lintsaamisen sikseen, ja hypähti koulubussin kyytiin ja katsahti kulmat kurtussa naispuolista bussinkuljettajaa. Milo etsi hyvän paikan, istui siihen ja alkoi tutkailla koulureppunsa sisältöä.

Monica oli riemastunut todistuksestaan, jossa komeili iso ja punainen 9,5. Tytöllä tuli hirveä kiire viedä läksyt sisälle, ja lähteä katsomaan televisiota. Sieltä nimittäin tulisi joku erittäin jännä dekkariohjelma.

Milo oli jäänyt murehtimaan todistustaan. Todistuksessa oli iso 7. Sen siitä saa kun lintsaa koulusta.

Kun Jokke oli laittanut lapset nukkumaan, hän meni lukemaan lastenhoitokuvastoa, ja jätti Laurenin yksin makuuhuoneeseen nukkumaan. Jokke oli päättänyt yllättää Laurenin uusilla lastenhoitotarvikkeilla, kun ensimmäiset olivat menneet kaatopaikkatavaraksi lähinnä Monican taaperoiän kiukunpuuskien takia. Laurenin tuskat alkoivatkin heti parin minuutin unen jälkeen. Hän nousi ylös ja alkoi kirkua ja huutaa. "En voi uskoa tätä! Tämähän sattuu enemmän kuin viime kerralla!"

Parinkymmenen minuutin puuskuttamisen ja huutamisen jälkeen hänen käsivarsillaan lepäsi poika nimeltä Marcus. 'Isänsä iho ja hiukset, mutta minun silmäni', Lauren ajatteli kun katsoi pientä poikaansa.

Lauren laittoi Marcuksen nukkumaan ja lähti etsimään miestään. Lauren löysi Joken vessasta ammetta korjaamasta ja kuiskasi: "Mm, Jokke." Jokke katsahti taakseen ja sanoi: "No, kerrohan kultaseni." Lauren näpräsi sormiaan hermostuneesti. "Tuota, me saimme pojan." Jokke pomppasi pystyyn ja huudahti: "Minä toivoin poikaa, ja minä sain sen!" Lauren tyrskähti ja Jokke kysäisi: "Mille naurat, kultasein?" Lauren nauroi jo mahaansa pidellen ja sai sanotuksi naurunsa lomasta: "Tuo sinun käytöksesi on huvittavaa.

Jokke oli innoissaan kuullessaan, että oli saanut pojan, ja juoksi pihalle kailottamaan sen koko maailmalle. Monica oli herännyt ja tipsutti pihalle isänsä viereen ja nykäisi tätä hihansuusta: "Isi, pelataanko shakkia, kun äiti osti sen?" Jokke oli nolostunut, kun ei ollut huomannut shakkipöytää, ja lupautui pelaamaan Monicaa vastaan. "Mä voitan sut", tyttö kuiskasi.

Seuraavana päivänä Monica saikin tuulettaa entistä rajummin, kun huomasi saaneensa todistukseen ison punaisen kympin. Hän hyppi ja loikki ympäri pihaa ja taloa, kunnes Jokke oli hermoromahduksen partaalla. Jokke lupasi hermostuksissaan tehdä Monicalle ihan mitä aamupalaa vain, mitä tämä halusi, ja Monica halusi...

...muroja! Siis olisit saanut valita kaikkea mahdollita maan ja taivaan välillä aamupalaksi mutta valitsit muroja? No, jokaisella on oma makunsa. Jokke oli herättänyt lapset jo viiden aikaan aamulla syömään, ja mikäs siinä, kun Monica piti keskustelua yllä juttelemalla sumopainijoista. "Isi, tiesitkö, että Mi Khi Cai on maailmanmestari sumopainissa? Se voittaisi sinut alta aikayksikön!" Jokke oli tukehtua muroihinsa, ja hymähti tyttärensä puheille.

Laurenkin oli aamuvirkku. Hän oli käynyt kaupassa ja ostanut ison syntymäpäiväkakun Marcukselle. Erittäin juhlallista porukkaa, kun Jokke on päivävaatteissa, kaksoset pyjamissa ja äiti työasussa. Kuitenkin Marcuksen kasvu sujui ongelmitta.

Lauren oli tutustuttanut pojan hiuslisäkkeisiin ja hiusväriin heti kolmantena ikävuonnaan, mutta söpö pojasta tuli.

Lauren oli päättänyt opettaa pojan puhumaan heti taaperoiän ensimetreillä. Hän oli aivan sanoinkuvaamattoman hämmästynyt, kun Marcus esitteli sanavarastoaan heti opetuksen alkuvaiheissa. Tuosta pojasta tulee vielä jotakin suurta, varmaan poliitikko tai jotain sinnepäin.

Marcus oppikin puhumaan aika rivakasti, ja Laurenin sosiaaliset taidot ja pitkä pinna olivat koetuksella yrittäessään opettaa poikaansa kävelemään. Marcus vain istui sinnikkäästi paikallaan ja keksi omat sormensa, eikä lotkauttanut korvaansakaan äidin maanitteluille ja lahjomisyrityksille.

Jokke oli vasta nyt huomannut ison kympin tyttärensä todistuksessa, joka oli komeillut ruokapöydässä jo päivän. Hankkisit silmälasit...

Lauren oli ostanut taas syntymäpäiväkakun - tai oikeastaan kaksin kappalein. Monica toivoi ensimmäisenä. "Haluan paljon poikaystäviä isona - ja tietysti paljon rahaa ja kartanon", hän toivoi.

Sitten oli Milon vuoro toivoa ja hän mietti miettimistään, kunnes lopulta huudahti: "Minä haluan urheiluauton!" Tämä aiheutti naurunpyrskähdyksen juhlavieraissa - eli vanhemmissa ja Marcuksessa, joka nauroi vain muiden mukana, vaikkei ymmärtänytkään vitsiä.

Tässä stailauksen saanut Milo. Hän sai elämäntavoitteekseen Suosion ja nyt sitten luonne: 4-9-8-3-3. Tämä on kyllä kummallista, mutta elämäntoivetta nuorukainen ei saanut. Lisäyksenä, että komistus nuoresta herrasta tuli. Jos tuo elämäntoive joskus tulla tupsahtaisi, olisi kyllä perijäkamppailussa mukana.

Ja tässä kaunistunut Monica. Kaunokainen näyttää tutustuneen saksiin ja roskakoriin, kun oli heittänyt sen ihanan pannan pois, ja hiuksetkin ovat lyhentyneet. Posket eivät oikeasti ole noin leveät, mutta neito kun sattui hymyilemään leveästi. Hän sai muuten kunnon pusuhuulet. Luonne on melkein sama kuin veljellään: 4-7-8-6-3. Tavoitteeksi siunautui Romantiikka ja elämäntoive on olla urheilu-uran huipulla Elävänä legendana.

Isin opetuksessa Marcus suostui kävelemään. Marcus hymyili söpösti koko opetuksen ajan. Isin poika?

Lauren oli kyllästynyt ainaiseen koeputkitutkintoihin, ja kaipasi toimintaa. Hän löysikin hyväpalkkaisen työn passipoliisina. Mistäköhän lähtien passipoliisit ovat jahdanneet roistoja? Odottele vain ylennystä, Lauren, sitten pääset niitä roistoja jahtaamaan. Nyt takaisin perheen elämään. Lauren jätti miehensä opettamaan Marcusta ja lähti itse töihin. Hyvä näin, sillä nyt ei tarvitse palkata lastenhoitajaa.

Lauren oli töistä tullessaan lopen uupunut, mutta silti auttoi poikaansa syntymäpäivänä. Hyväsydäminen nainen. Lauren vain joutui puhaltamaan kynttilät Marcuksen puolesta, ja poikaa kiehtoivat äitinsä pusuhuulet aivan selvästi.

Söpöys tuli entistä paremmin esille kun poika kasvoi lapseksi. Näyttää hyvin paljon isoveljeltään, mutta silti sitä jotain on mitä isoveljessä ei...

Tarkkasilmäisimmät ovatkin huomanneet talon vaihtuvan ennen kuin Marcus kasvoi. Tällainen luomus sitten saatiin aikaiseksi, ja kattavampi taloesittely tulee sitten seuraavassa osassa.

Kolmas osa on sitten tässä, hieman lyhyehkö, kun peli-into loppui lyhyeen muutamien bugien takia. Älkää kuitenkaan huolehtiko, Legacy jatkuu bugeista huolimatta. Nyt sitten se kuuluisa kysymys: Kuka kolmesta lapsista perijäksi - Monica, Milo vai Marcus?